Taivaallinen yhden yön juttu

Normaali
AnnaPakkanen_Riisitunturi_10

Voi hitsin hitsit. Ihan sama mitä tähän kirjoittaa kuvatekstiksi, kaikki latistuu. Siispä ei mitään kuvatekstiä.

Kun on ollut kiirettä ja ohjelmaa ja kun sitä on yhtä lailla vielä edessä, tulee jostain syvältä sisältä tarve lähteä pois. Ei vain retkelle jonkun kanssa, sitähän teen yhtenään, vaan reissuun yksin ja yön yli.

Torstaina 7.1. päätin jättää kaikki viikonlopun laskukaverihuhuilijat oman onnensa nojaan ja kadota metsään. Viimeaikoina on yksi jos toinenkin on tuntunut olevan Riisitunturilla, joten piti oikein lähteä katsomaan mikä juttu siellä oikein oli. En ollut Riisitunturille saanut vielä reissua aikaiseksi. Starttasin lauantai-aamuna ennen päivän valkenemista.

Laitoin ehkä tiedotukseksi, ehkä myös turvallisuuteni takia, someen kuvan kansallispuiston portilta ja suljin puhelimen. Enkä aikonut avata sitä ennen kuin samainen portti oli taas alitettu. En tiedä kuinka monta vastaamatonta viestiä jäi tai kuinka monta harmitusta kun ei mitään kuulu. Tiedän tekoni itsekkääksi, mutta tiedän myös että olen tämän reissun jälkeen paljon parempaa seuraa. En nimittäin tiedä tehokkaampaa tapaa irtaantua kaikesta kun keskittyä koko pitkä ilta tuvan lämmitykseen ja tehottomaan lumensulatukseen. Riisitunturin retriitti on täydellinen myös siksi, että saan olla tuvassa yksin!

Kello on vähän yli seitsemän illalla. Kaikki vähäiset kipponi ja kapponi ovat täynnä lumesta sulatettua vettä, tuvassa kun ei ollut käyttökunnossa olevaa vesisankoa. Hiihdin autolta mikroskooppiset 1,7 km, mutta etäisyys ei ole tärkeää. Hiihdettyäni n. 200 metriä, olin jo taivaassa. Joka puolella nuupatti hiljaisia, toinen toistaan mielikuvituksellisemman näköisiä valkoisia tykkyjättiläisiä. Eteneminen oli hyvin hidasta, koko ajan oli pysähdyttävä kuvaamaan. Hiski otti inspiraatiota etenemistyylistäni vähän liiankin kanssa ja jumitti koko ajan, ei oikein vetohommat maistuneet. Toivon että kyse oli vain huonosta päivästä tai vähän rikki menneistä valjaista, eikä sen vakavammasta. Hiihtimikseni olin valinnut innostuksenpuuskassani uudet itse tekemäni puiset laskusukset. Niissä kun oli vielä kiinni kevyet siteet ja monot, oli niillä liikkuminen kovin kevyttä. Halusin testata miten niiden kanssa voi retkeillä.

Ja hyvinhän se onnistui! Hiihto oli kevyttä (noh kevyehköä) ja tukevaa. Tunturihiihtosuksillani se olisi ollut vain ensin mainittua. Söin pikaisen lounaan, jätin tavarat tuvalle ja lähdin hilpaisemaan vielä vieressä odottavan Riisitunturin päällä. Komea Kitkajärvi näkyi vain vaivoin oudon, kaiketi inversion jumittaman sumun takaa. Tulipalopakkaset (Rovaniemellä -32 c) alkoivat vähän hellittää ja tunturissahan on aina lämpimämpi. Koheneva tuuli piti kuitenkin huolen kelin raikkaudesta. Riisitunturin huippu oli vaatimaton, ei kovin jylhä tai korkea, mutta ystävällinen, jos tunturin laesta voi niin sanoa, pieniä tykkyisiä puita siellä täällä. Paluu tuvalle oli hyvin loiva, mutta saatoin “laskea” koko matkan kun Hiski toimi hiihtohissinä, sillä oli kiire katsomaan vieläkö tuvalle jäänyt juoksunarttu olisi paikalla.

Lueskelin karttaa ja taidan huomenna suunnata kohti Pikku Riisitunturia, joka sekin sijaitsi liikuttavan lähellä, kuten kaikki täällä. Sen länsirinteillä korkeuskäyrät ovat hitusen lähempänä toisiaan, joten joku käännös saattaisi siellä onnistua. Jos ei onnistu, ei haittaa, en ole varsinaisesti tullut laskemaan.

Kesken äskeisen lauseen kirjoittamisen taisi eteisessä viilenemässä oleva iltaruoan ylijäämä eli huominen lounaani juuri muuttua koiran aamupalaksi. Yllätin pussia rapistelleen myyrän, jolla ei meinannut olla mitään kiirettä karkuun. Pah. Noh, oma vika.

Koska kaikki illan toimet ovat “iltapesua” vailla hoidossa, taidan piakkoin siirtyä makuupussin uumeniin uudet Hotakaisen kanssa. Siis kirjan. Heh hah. Kello ei ole vielä juuri mitään, mutta se tässä onkin juuri parasta. Alkaa elää enemmän luonnon aikaa, eikä sammumattomien sähköhärpättimien mukaan. Iltapuhteet alkoivat joskus hämärän hiivittyä, kolmen jälkeen ja nyt ei tarvinnut muuta kuin levätä. Ei tarvinnut puuhastaa yhtä sun toista rästihommaa tai vain jumittua töllön tyhjänpäiväisyyksien ääreen. Olin ollut “offline” vasta kahdeksan tuntia, mutta sen enempää siihen ei täällä tarvitakaan. Huomenna palaan onnellisena ja rauhoittuneena taas arkiaskareisiin, tuleviin työkiireisiin ja -reissuihin sekä viikonloppu- ja lomamatkojen suunnitteluun. Detox on suoritettu.

Tämä on hyvin edullinen tapa hoitaa mielenterveyttään, kiitos Suomen valtion ja Metsähallituksen ilmaisten ja huollettujen tupien. En voi muuta kuin suositella kaikille! Mielenkiintoista olisi kuulla kuinka moni kaipaa vastaavaa, yksin poissa kaikesta. Onko parempi jos mukana on joku? Itsellä ei ole sitä luksusta, että olisi aina joku jonka kanssa reissata. Ehkä se joku vielä joskus löytyy. Mutta sillä välin, tämäntyyppiset reissut ovat kyllä parasta mitä tiedän!

AnnaPakkanen_Riisitunturi_1

Hiski hommissa, kohti tupaa. Anulta lainassa todella kevyt ja luistava ahkio.

AnnaPakkanen_Riisitunturi_2

Kullankeltaista kajoa ennen kuin värit hävisivät.

AnnaPakkanen_Riisitunturi_3

Ja niin värit hävisivät. Riistunturin huipulta kohti pohjoisessa luuraavaa Pikku Riisitunturia.

AnnaPakkanen_Riisitunturi_4

”Luuleksä että mä en tiiä että sulla ei oo mitään nakkeja taskussa”.

AnnaPakkanen_Riisitunturi_4_1

Parin typerän virnekuvan jälkeen yritän olla sisäisesti tyyni.

AnnaPakkanen_Riisitunturi_5

Mikä aamu! Kitkajärvi ja aurinko siintää jo.

AnnaPakkanen_Riisitunturi_6

Good morning sunshine! Riisitunturin tupa.

AnnaPakkanen_Riisitunturi_7

Pakkasta riittää, ihana taas töppöstellä näillä.

AnnaPakkanen_Riisitunturi_8

Hei! Täällähän on tuttuja.

AnnaPakkanen_Riisitunturi_9

Hiski valitsi metsäneläintenkin hyväksi havaitseman kulkureitin.

AnnaPakkanen_Riisitunturi_11

Voi että, siitä vain suihkis.

AnnaPakkanen_Riisitunturi_12

Ja siitäkin suihkis. Paitsi mikä tuolta tuli! Samantyyppinen tilanne vähän alempana, väistin ja kapsahdin täysillä kuuseen. Meinasin amerikan ”tree well” -tyyliin jäädä ainaaksi pyörimään sinne oksien ja lumen sekaan.

AnnaPakkanen_Riisitunturi_13

”Hei, kattokaa jätkät, tuolla näky äsken aurinko!”

AnnaPakkanen_Riisitunturi_15

Farewell Riisitunturi! Ja virallisessa käytössä töissä piirtämäni Lapin omat hymiöt eli emojit. Jos Suomella on, niin pitää Lapillakin. Ja tietty ne toimii vaikka ei olisi sopivaa laitetta, tai sähköäkään, tarroja kun ovat. Hehee. #laplandsmiley

Terveisin

tunturifilosofi

tai itseoppinut tunturiterapeutti

Anna

Koko blogikirjoitus on kirjoitettu muistikirjaan Riisitunturin autiotuvassa eilen, lauantaina 9.1.2016

8 thoughts on “Taivaallinen yhden yön juttu

  1. Kaisa

    Aivan ihana blogi sulla! Tulee aina hyvä fiilis näistä sun postauksista, olen seurannut alusta saakka, mutta tämä kommentointi aina tuppaa jäämään 🙂 Mukavaa kevään odotusta!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s