Rakas, raskas talvi

Normaali
AnnaPakkanen_Salla4

Valkoista höttöä yllin kyllin Sallan joulukuussa.

Vuoden viimeisiä päiviä puksutellaan. Nyt kylläkin pää jumissa pärskien lentsuisena kotona, mutta enpä ole sitten viime maaliskuun Chamonix’sta lähdön kipeä ollutkaan. Vuoden vaihteen lähestyessä, on usein kaiho menneestä ja tulevasta. On kai se edes kerran vuodessa hyvä pysähtyä miettimään omaa elämää, mitä siltä haluaa ja mitä on siihen mennessä jo saanut. Tänä(kin) jouluna ymmärsin kuinka onnellinen olen kun minulla on paljon rakastavia ihmisiä ympärilläni. Vietin jouluni lumettomalla etelärannikolla, mutta lumen puute ei vähentänyt tippakaan sitä lämpöä ja naurua, joka täytti ison talon. Poskilihakset jopa kramppasivat kaikesta siitä nauramisesta. Miten voikin kahdet Atte-vaarin vanhat pullonpohjalasit synnyttää vuosi toisensa jälkeen aina saman suuren tarinan, jolle ei voi muuta kuin nauraa katketakseen.. Keskellä metsää kasvaneet keksivät riemua vaikka mistä. Ja sillä ilolla eletään pitkään. Kiitos kaikille asianosaisille.

AnnaPakkanen_Strom

Monessakin mielessä lämmintä joulua etelärannikolla.

Kirjoitan tässä 25. blogijuttuani. Edellisestä jutusta on taas kerran vierähtänyt aikaa. Tällä kertaa ei ole ollut kyse jumittuneista sanoista, niitä olisi pulpunnut vaikka kuinka paljon, on vain ollut liian kiire huidellessa. Yhden ryppään sanoja sain kuitenkin jo kasaan alkukauden jännittävimmästä reissusta. Tunteet poukkoilivat, aikaa oli hintsusti ja rahaa ei ollut, mutta aivan pakko oli päästä. Käy lukemassa, mistä oli kyse vapaalaskulehti Huipun verkkosivuilta.

Vuosi sitten olin jo jättänyt kotini taakseni ja edessä oli pitkä ajomatka kohti tuntematonta ja suuria vuoria. Jännitti hyvässä ja pahassa. Vuorilla ollessani opin aivan suunnattomasti, ja koin sekä todella huonoja fiiliksiä että voimakkaimpia hyviä mitä konsanaan, aivan kuten eräs blogini lukija ennusti. Reissu oli mahtava, olen edelleenkin onnellinen siitä, vaikka edelleen myös maksan sen reissun kuluja.. Heh! Tällä kaudella on pitänyt suunnitella monestakin syystä vähän kevyempiä reissuja. Useita, monenlaisia ja lyhyitä. Kaiketi tälläkin on ollut tarkoituksensa. Sain nimittäin reilu kuukausi sitten kuulla huonoja uutisia ortopediltäni. Kävin muissa asioissa tohtorin pakeilla ja ajattelin samalla ohimennen kysyä millä mallilla vajaa vuosi sitten sijoiltaan mennyt olkapääni on. Se nimittäin jokin aika sitten muljahti melkein itsestään sijoiltaan pienestä horjahduksesta. Kyselin, että kuinka paljon jumppaa se vielä vaatii että tokenisi. Minut lähetettiin magneettikuviin ja niiden jälkeen ortopedi vastasi kysymykseeni. On kuulemma ihan sama kuinka paljon olkapäätä jumppaisin, se ei tulisi sillä paranemaan. Olkaluu on kovaenergisessä kaatumisessa siirtynyt pois paikaltaan vieden mukanaan palan olkamaljan reunan rustoa. Nyt malja on siis liian laakea pitääkseen olkaluuta paikallaan. Kuuntelin vastausta epäuskoisena ja kysyin vielä toiveikkaana, että kuinka todennäköistä on, että kuvat valehtelevat ja olkapääni paranisi kuitenkin treenaamalla. Vastaus ei taaskaan ollut mieleeni. “0 %. Se pitää korjata leikkaamalla. Se tarkoittaa kolme viikkoa täysin liikuttamatta ja 4–5 kuukautta ilman mitään riskialtista liikuntaa.”. Ei. Eii!! Hävetti taas kerran. Kroppani ja taitoni eivät ole laskemista varten. Mutta minkäs teet, hinku ei vain laannu. Positiivista uutisessa on se, ettei leikkaus ole erityisen kiireellinen, ellei olkapää nyt mene uudestaan todella pahasti. Tämä kausi pitää yrittää olla kovin nätisti, ei mitään sankaritekojen yrityksiä. Hyvä siis kun ei ole mitään jättireissuja suunnitteilla. Alustavasti leikkausta on suunniteltu toukokuulle, jolloin väliin jäisi vain kesäkuun Pallaksen laskut ja tietenkin koko kesän maastopyöräilyt.. Eipä auta, näillä mennään.

AnnaPakkanen_Pyha

Itsenäisyyspäivän hiihtoretki Hiskin kanssa Pyhän Isokuruun.

Sisälläni kytee erityisesti talvisin sitkeä palo, joka syrjäyttää melkein kaiken. Hommat jäävät tekemättä, blogijutut kirjoittamatta eikä rahaakaan olisi, mutta kerta toisensa jälkeen sitä herää vapaaehtoisesti viikonloppuaamuisin puoli seitsemältä lähteäkseen tunturiin. Näin kävi joulun alla, kun olisi pitänyt olla tekemässä joululahjoja. Koko perjantai, ja itse asiassa osa torstaistakin, pyrytti lunta. Sitä muodostui jo kunnon kinoksiksi asti. Perjantai-iltana uuden Rovaniemeläisen sushi-ravintolan (jonka ilme on muuten allekirjoittaneen käsialaa) ikkunasta lumisadetta ihailtuani, alkoi kuume kasvaa. Puhelinkin soi ja tiesin soittajan asian, vaikka en siihen heti vastannutkaan. Joululahjalapasten kutominen jäi kun lauantaina hyppäsin kyytiin sukset matkassa. Aikaisempien lumikarttojen mukaan arveltiin Suomun olevan paras veto, siellä aukeaisi samana päivänä yksi hissi, joka tarkoitti sitä, että ajamattomia rinteitä olisi paljon. Päästiin perille vain toteamaan, että ruoho paistoi rinteessä, vaikka vielä Kemijärvellä oli hyvin lunta. Yksi neuvoa antava puhelinsoitto ja auto suuntasi kohti itärajaa. Olimme matkalla ainoaan Lapin hiihtokeskukseen, jossa en ollut vielä laskenut. Olen asunut Lapissa jo 14 vuotta enkä ollut laskenut vielä Sallassa! Keskus yllätti todella positiivisesti, vaikka puolet törmästä olikin sinkissä. Rinteistä löytyi profiilia, laskijoita ei ollut nimeksikään ja mikä parasta, löytyi yllin kyllin ajamattomia, suljettuja ja lumisia rinteitä. Hissioffaria päästiin laskemaan noin 95 % päivästä, tämä siis joulukuussa ja vielä Suomessa! Metsissä oli juuri ja juuri sopivasti lunta että siellä saattoi kurvailla omia jälkiään ja kajauttaa parit jiihaat tykkypuiden lomassa. Saattoi sieltä metsästä yksi vähän pahempi kivikin kyllä löytyä.. Pientä suksen korjausta ja lisälakkausta välipäivien ratoksi. Suljetuilla rinteillä oli hauskoja “tykityskumpuja”, joilla saattoi leikkiä ja pönöttää typeriä kuvia varten. Meistä laskijoista kuoriutui oikeita kakaroita, ei lounaallekaan juuri maltettu lähteä vaikka nälkä oli jo kova. Vaikka tekemättömät hommani kostautuivat myöhemmin (viimeiset joululahjalapaset valmistuivat aaton aattona 35 km ennen ensimmäistä majapaikkaa Lahdessa), oli reissu sen arvoinen. Meillä oli todella hauskaa! Sallaan on ehdottomasti lähdettävä pian uudestaan, eihän sinne ollut Rovaniemeltä matkaa kuin 160 km.

AnnaPakkanen_Salla2

Järkeviä kuvia Sallassa. Kuva: Aarno Juntura.

AnnaPakkanen_Salla

Parhaita lumilöytöjä Sallassa, suljettu musta rinne (1.5) eturinteillä laskijan vasemmalla.

AnnaPakkanen_Salla3

Kikkailua tykkytöppyröillä.

Ensimmäiset offarilaskuni kurvailin tosin jo marraskuun 21. päivä Pallaksella. Pohjoiseen oli tullut mukavasti lunta ja juuri ennen lumientuloa oli ollut lämmin jakso, joka oli valmistellut hyvät pohjat. Alkutalven takia en uskaltanut ottaa suksia, kun ei minulta niin huonoja suksia enää löytynyt, että niillä uskaltaisi potentiaalisiin kivikkoihin lähteä. Niinpä kaivoin varastosta ensimmäisen lautani, vanhan ja luotettavan puuteriratsuni ja suuntasin lumikengillä Lommoltunturille. Päivä oli ollut kiireinen, joten ehdin tunturiin vasta hämärän laskeutuessa. Mutta se saattoi vielä lisätä kokemusta. Tunturi oli hiljainen, idässä sai katsoa vielä osin jäätymätöntä Pallasjärveä ja pohjoisessa siinsi Pallaksen valkoiset huiput sinisyyden vallatessa maiseman. Kurvailin huipulta varovasti ja epävarmasti, en ollut lauta ollut jaloissani kovin tiuhaan viime vuosina. Alempana paksuuntui lumipeite ja laskija vapautui. Mutkittelin tykkypuiden välissä ja heittelin niiden oksille ylävitosia. Kääntää saattoi melkein missä vain eikä kolahtanut kertaakaan. Miten mahtavaa! Kauden ensimmäiset vapaalaskut plakkarissa, laskija saattoi suunnata onnesta typertyneenä Jerisjärven kylpylään.

AnnaPakkanen_Lommoltunturi

Lommoltunturiin jättämäni piirrokset.

AnnaPakkanen_Kelopaa

Kummitädin tärkeitä velvollisuuksia Pallaksella, 2,5 vuotiaana pitää viimeistään laittaa sukset jalkaan. Kuva: Laura Karlström.

Jutut tulevat mieleen sekavassa järjestyksessä, mutta pitää vielä mainita tärkeä kahden päivän tapahtuma, johon pääsin osallistumaan Rovaniemellä marraskuun lopussa. Lumiturvallisuuskoulutuksen kehittäminen ja lumivyörytiedon tuottaminen -hanke järjesti aloitusseminaarin Ounasvaaran huipulla. Seminaarin ja koko hankkeen teemana oli/on lumiturvallisuus ja sen koulutuksen kehittäminen. Hankkeen tehtävänä on luoda Suomeen lumiturvallisuuskoulutusjärjestelmän nyt kovin hajallaan ja välillä vaikeasti saavutettavissa olevan kurssikirjon sijaan. Suurempina tavoitteina on nostaa tietoisuutta, taitoa ja vaikuttaa asenteisiin. Satuin pääsemään mukaan kun olin nopea, ilmoittautuminen oli ilmaista ja paikka löytyi vikkelille. Lapland Hotel Sky Ounasvaaran auditoriossa oli tupa täynnä ja suurin osa osallistujista oli tavalla tai toisella talvella toimivia alan ammattilaisia. Nöyränä kuuntelin hyviä puheenvuoroja ja niiden synnyttämiä välillä jopa kiivaitakin keskusteluita. Luulajan teknillisen yliopiston edustaja Stefan Mårtensson heitti ilmoille kovin mieleenpainuvia kommentteja. “Sweden is exporting avalanche victims” ja teema jatkui vielä laajempana: “Scandinavian skiers are famous for risky behaviour in the Alps”. Yliopiston tutkimuksesta kävi ilmi, että ruotsalaiset ovat kyllä tietoisia riskeistä ja että heillä on taitoa toimia lumivyörymaastossa, mutta silti he tekevät typeriä ja riskialttiita päätöksiä. Laskeminen vyöryssä tuntuu usein olevan vain yksi tikkilistan kohta. Työpajoissa pääsin itsekin antamaan jotain hankkeelle. Saatoin jakaa huoliani vallitsevasta asenteesta, taitojen puutteesta ja antaa ideoita. Monilla, paljon kokeneemmilla laskijoillakin oli aivan samoja huolia. Vapaalaskija Jussi Hynninen vahvisti työpajassa Mårtenssonin kommentit, ruotsalaiset toimivat kovin riskialttiisti, mutta suurempi riski on suomalaiset, jotka eivät puhu, vaikka hälytyskellot olisivat jo alkaneet soida. Hynninen valitsee laskuseuransa sen mukaan kuka uskaltaa avata suunsa ja olla oma itsensä. Itse voin allekirjoittaa tuon täysin. Mitä enemmän laskee ja tekee vaativampia reissuja, sitä kapeammaksi käy kaveriporukka, jonka kanssa haluaa laskea. Seminaarissa oli ilahduttavaa oli nähdä kuinka nöyrästi ja vastaanottavasti mm. pelastusviranomaiset ottivat osaa. Avoimesti myönsivät puutteensa taidoissa ja tietämyksessä, odottaen uutta tietoa. Hankkeen ensimmäiset pilottikoulutukset vuonna 2016 ovatkin suunnattu viranomaisille ja muille alan ammattilaisille. Hankkeen viimeisenä toimintavuonna 2017 pääsee koulutuksiin mukaan myös tavan talliaiset. Puhujia oli kahden päivän aikana runsaasti, Åre Lavincenter jakoi omia kokemuksiaan, ilmatieteenlaitos kertoi laatimistaan yleisistä lumivyöryennusteista, kuultiin lumivyöryuhrin tarina ja myös Metsähallituksen kokemuksia käsivarresta. Kaikilla tuntui olevan sama huoli ja tahtotila. Hanke on hyvällä asialla. Seminaarin päätyttyä käynnistin autoni ja ajoin samalta istumalta vuonojen rannalle, lähdin reissuun, josta mainitsin jo jutun alussa.

AnnaPakkanen_lumiturva3

Jarkko-Juhani Henttonen puhuu päätöksistä ja mentaalisesta puolesta.

AnnaPakkanen_lumiturva4

Seminaristi Anna Pakkanen.

AnnaPakkanen_lumiturva2

Hälyttäviä viestinnällisiä löydöksiä Antti Ohenojan (Metsähallitus, puistomestari, Käsivarsi) esityksessä.

AnnaPakkanen_lumiturva

Jussi Muittari työpaja rinnekulman mittaamiseen.

Loppuun on vielä mainittava vähän tulevaa. Tammikuun lopussa nousevat Rovaniemen aamuyöstä sinivalkoiset siivet kohti Alppeja, tarkemmin Italian Dolomiitteja. Lähden sinne kaverin kanssa majailemaan reiluksi viikoksi paikallisen hiihtäjän ja lumigurun seuraan. Toivotaan että siihen mennessä nyt kovin kuivakat vuoret olisivat saaneet valkoista peitettä. Olkaa kuulolla, reissuraporttia vuorilta on luvassa!

Raskasta aikaa tämä talvi. Ei ole aikaa mihinkään kun polte ajaa koko ajan suksille. Mutta ei tätä lajia ja vuodenaikaa voi kuin rakastaa! Kunhan tämä typerä lentsu tästä taittuu, suuntaan vuodenvaihteeksi Ylläkselle. Reissuun taas, tietty.

Snöiga helsningar!

Anna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s