Manic months

Normaali
AnnaPakkanen_Nukkumapaa5

Nukkumapään huipulla. Kuva: Kukka-Maaria Kiuru

Syksy. Vuoden kummallisinta aikaa. Samaan aikaan on pakahtava tunne rinnassa, tuntuu ettei paikallaan saa istuttua ja ajatukset sinkoilevat tulevan talven suunnitelmissa. Välillä sitä suihkii ajatuksissaan jo täysillä puiden lomitse niin syvässä puuterissa, ettei tiennyt sellaisen olevan olemassakaan ja toisinaan haukkoo happea katsoessaan niin kaunista vuorimaisemaa ettei ymmärrä miten onkin niin onnekas, että on päässyt kaiken sen kokemaan. Ja keskittyminen muihin asioihin on kultakalan luokkaa. Mutta sitten on se toinen puoli, joka tuntuu säännönmukaisesti syksyyn kuuluvan. Kasautuminen, kiire ja erityisesti ikävät ja surulliset asiat. Mikä siinä on, että surullisilla asioilla olisi koko vuosi aikaa ilmaantua, olisi aikaa niitä käsitellä, mutta ei. Ne haluavat hiipiä esille vasta kun niiden kohde on jo melkein muutenkin hajoamispisteessä, ihan vaikka vaan siitä, että työt eivät tule valmiiksi vaikka muuttaisi työpaikalle. Toisaalta tulkoon sitten kerralla kaikki, samaan soppaan sekoittukoon.

AnnaPakkanen_Nukkumajoki

Kaunotar ja hirviö?

Sanani olivat melkein pari kuukautta jumissa jossain. Ei tuntunut siltä, että saisin yhtäkään järkevää lausetta muodostettua. Siinä oli vähän kaikkea. Mutta sen kaiken jaksoi sillä oudolla energialla, jota tulevan laskukauden ja talven odottaminen tuo esille. Sen voimalla jaksaa vaikka tuntuu ettei jaksaisikaan. Olen joskus miettinyt miten ihmiset, joilla ei ole intohimoa johonkin asiaan jaksavat läpi harmaiden aikojen. Vai olenko minä jotenkin outo kun saan jo melkein maanisuudeksi muuttunutta virtaa rakastamistani asioista, joita samalla myös osin pelkään? Vai puranko jotain muuta tuohon intohimoon, yksinäisyyttä? Tiedä häntä.

AnnaPakkanen_Rovajarvi3

Risutulet Rovajärvellä.

Vaikka maailma ja työt ovat olleet kaatumassa päälle, on sitä ehtinyt silti viikonloppuisin vaikka mitä. Ja hyvä niin, ne pitävät elämän balanssissa. Tällä viikolla ehkä nerokkainta oli lähteä keskellä päivää töistä ulos kiipeilemään kallioille. Siellä oli niin mukavaa, että alkuillasta töihin palatessa ei haitannut enää yhtään jumittavat palvelimet ja kaatuilevat ohjelmat, hymyilytti vain. Olen päässyt nauttimaan viimeisistä lämpimistä päivistä Vanttausjärvellä, pyöräilystä Rovajärven kaatosateessa,  kaatosateesta ruskan ja sumun seassa Nukkumajoella Inarissa, geokätköilystä (ja kaatosateesta) Kajaanissa, herkkutattimaastopyöräilystä Tapionkylässä, käsittämättömästä revontulishowsta ja valkoisena sokerina kaiken päälle olen päässyt tallustamaan uudella lumella Pallaksella. Ja onpa sitä hulluuksissaan tullut tehtyä vuorityynytkin sängyn koristeeksi! Reissuista saa sitä voimaa, jota kaiken kiireen ja huolen keskellä tarvitsee. Vaikka joskus sitä on vaan pakko viettää viikonloppu kotona ja yrittää vain olla. Yleensä huonolla menestyksellä se vain oleminen, mutta jos nyt ei niitä laukkuja aina olisi pakkaamassa ja purkamassa. Jotta jaksaa taas seuraavana viikonloppuna pakata, heh!

AnnaPakkanen_Vanttausjarvi

Elokuun viimeisillä lämpimillä 60 km pyöräreissu Rovaniemeltä Vanttausjärvelle. Kuvassa näkyvä pieni mustelma reidessä, kun rengas jäi kahden kiven väliin, laajeni ja tuntuu vieläkin kolona reisilihaksessa..! Yyh.

AnnaPakkanen_Vanttausjarvi3

Järviselfie.

AnnaPakkanen_Vanttausjarvi2

Vanttauksen tyyneyttä.

AnnaPakkanen_Rovajarvi

Rovajärven ampuma-alueen salaisia singletrack-polkuja.

AnnaPakkanen_Rovajarvi2

Jokaiseen hyvään maastopyörälenkkiin kuuluu vähintään yksi lillusuon ylitys.

AnnaPakkanen_Nukkumajoki2

Nukkumajoen värishow.

AnnaPakkanen_Nukkumajoki3

Trip trap trull Nukkumajoen yli ja vedenhakuun. Kuva: Kukka-Maaria Kiuru

AnnaPakkanen_Nukkumapaa6

Tyttäret vähän leikkii. Kuva: Kukka-Maaria Kiuru

AnnaPakkanen_Nukkumapaa

Kun sumu ja sade vihmoo, alkaa Kevätsipuli-kuppikeitto olla parasta luksusta.

AnnaPakkanen_Nukkumapaa3

Hiski ja aarre Nukkumapäällä.

AnnaPakkanen_Nukkumapaa2

Kukan HS-sadeviittafashion-pose Nukkumapään huipulla.

AnnaPakkanen_Nukkumapaa4

Allekirjoittanut esittelee maanisena tuoreita karhun raapimajälkiä. Kuva: Kukka-Maaria Kiuru

AnnaPakkanen_Nukkumajoki4

Nukkumajoen suloinen kämppä. Löytyy Lomarenkaan Villi Pohjola-kämpistä. Kuva: Kukka-Maaria Kiuru

AnnaPakkanen_Geokatko

Kuvassa on geokätkö Kajaanissa!

AnnaPakkanen_Tuhnaja

Hurjaa kyytiä vaaran harjaa alas monta kilometriä ja lukkojarrutus kun silmiin vilahtaa se tietty ruskean sävy.

AnnaPakkanen_Syvasenvaara

Kännykkäkuvaa 700 metriä kotiovelta Syväsenvaaran huipulta pari viikkoa sitten kun revontulet täytti taivaan.

AnnaPakkanen_Nammalakuru2

Nammalakuru ja silmiä hivelevä VALKOINEN maisema.

AnnaPakkanen_Nammalakuru

Nammalakurun ”hotelli”, vähän ehkä eräkämppien nuhjuinen tunnelma vielä antaa odottaa itseeän.

AnnaPakkanen_Saivokero3

Hiski sai jokasyksyisen lumihepulin.

AnnaPakkanen_Saivokero

Sinivalkoinen maisema Saivokerolta pohjoiseen.

AnnaPakkanen_Saivokero2

Saivokeron rakkaista itärinnettä kompuroitiin Pirkon ja Lauran kanssa takaisin autolle.

AnnaPakkanen_Jerisjarvi

Hulluista öistä jo kovastikin hiipuneet, mutta vielä hienosti näkyvät reposet Jerisjärvellä mökin rannasta.

AnnaPakkanen_Hiidenkirnut

Lounaskiipeilyä Hiidenkirnuilla. Riikka varmistaa. Kuva: Patrick Forsblom

 

Hyvä tästä tulee. Ensi viikonloppuna on tiedossa reissu Rukalle katsomaan josko siellä olisi vielä reilun viikon takaisesta kauden avauksesta lunta laskettavaksi. Uuh, suksille siis! Keväälle on suunnitteilla monenmoista reissua akselilla Alpit ja Norja, mutta viime kevään kolmen kuukauden pätkään ei tänä vuonna pysty. Sen mitä töissä asumalla saan vapaata, se pidetään. Ehkä se on vähän helpompi näin, ei tarvitse kämppää tyhjentää vuokralaiselle ja rystyset valkoisena ajaa monta päivää putkeen päästäkseen vuorille. Kunhan hyppää koneeseen. Ja jännitystä tälle kaudelle tuo tech-kamppeisiin siirtyminen. Vanhat (3 kautta laskettu!) Marker Baronin siteet antoivat periksi viime toukokuussa Norjassa, joten mielessä muhinut ajatus keveistä tech-siteistä sai uutta pontta. Kotoa löytyy nyt jo Fritschin Diamir Vipec-siteet, joihin päädyin kun ne ovat ainoat (?) myös edestä laukeavat tech-siteet. Jossain postissa on matkalla jo kolmannet sovitukseen tulevat monot, katsotaan koska löytyy istuvat. Uudelleen muotoiltu nilkka ei ainakaan helpota sopivien popojen metsästystä. Silmäilyssä on myös uudet sukset, mutta katsotaan pitääkö tänä vuonna päätyä vähän halvempiin suksiin kun täytyy ehkä joku penni myös itse reissuihin.

AnnaPakkanen_vuorityynyt

Norjan armeijan villahuovista ommeltu päiväpeitto ja The vuorityynyt!

Luottavainen olen myös vähemmän kivojen asioiden järjestymisestä. Viime syksyn henkilökohtaisten pohdintojen perusteella olen todennut, että aivan kaikesta, oli se kuinka vaikeaa tahansa, on osattava puhua. Kolmekymmentä kolme vuotta siihen meni, mutta nyt sen olen oivaltanut. Jos joku asia painaa, on se otettava käsittelyyn tavalla tai toisella tai muuten se kaatuu niskaan silloin kun sitä vähiten haluaisi. Siispä tasaisella tahdilla pitää tarttua asioihin, oli ne sitten kuukausi tiskausta odottanut Trangia tai vuosia vaivanneet sanomattomat asiat. Ja sitten pitää vain toivoa parasta kaikille.

 Peace and love!

Olipas hippimäinen lopetus. Noh, sitä se Chamonix teettää. Heh.

Anna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s