Yksin kaksin Oulangalla

Normaali
AnnaPakkanen_Ansakamppa3

Maisemaillallinen ja sen vartija Hiski

Maailma on saatava valmiiksi ennen lomaa. Aivan välttämättä. Rästilista on loputon ja uuvuttava, eikä realismia aikataulujen suhteen ole nähty sitten huhtikuun. Saatan suunnitella hoppuisen ja pitkän työpäivän töiden päälle seuraavaa: käyn kaupassa, leikkaan nurmikon, laitan koneellisen pyykkiä, kyllästän retkeilyhousut, käytän koiran lenkillä, hoidan naapurin mummon kukkapenkkien rikkaruohot, käyn maastopyörälenkillä ja illasta vielä teen pari isohkoa omaa hommaa koneella. Niin ja jossain välissä pitäsi syödäkin. Kello on puoli kahdeksan kun pääsen kotiin, edellisestä listasta 1,5 kohtaa on hoidettu. Noh, minäpä tässä nyt pikaisesti käyn testaamassa ajamista pitkästä aikaa, painun siis maastopyörälenkille. Palaan puoli kymmenen illalla. Niin. Olen halunnut kirjoittaa tätä juttua jo kolmen viikon ajan, löytämättä rauhallista rakoa. Tänääkin olisi ollut tiedossa päätön reissu Pallakselle katsomaan vieläkö saisi pari käännöstä suksilla. Pyhäkurussa on huhujen mukaan vieläkin vähän lunta, koskapa olisi ollut mahdollisuutta laskea Suomessa heinäkuussa! Mutta jostain järjen valonkajo otti vallan ja päätin jäädä kotiin hoitamaan hommat alta pois niin voin keskittyä tuleviin suunnitelmiin.

AnnaPakkanen_perhot

Pääsivät höyhenet ja sulat pitkästä aikaa reissuun!

Lähdin järjettömiä aikataulujani ja kiireitä pakoon juhannukseksi Kuusamoon, Oulangan kansallispuistoon. Sain kutsun mökkijuhannukseenkin, mutta lumien sulettua oli mielessä kytenut ajatus viikon yksinvaelluksesta. Nilkaleikkauksen ja työtilanteen takia viikon vaellus ei onnistunut, mutta palo omasta rauhasta keskellä metsää ei jättänyt rauhaan, lähdettävä oli. Suunnitelmani oli hatara. En tiennyt kuinka hyvin reilu kolme viikkoa aiemmin leikattu nilkkani kestäisi painavaa rinkkaa telttoineen, joten päätin tehdä lyhyitä pistoja ja yrittää siinä samassa löytää kalapaikkoja jokien varsilta. Ajatukseni oli viettää kolme päivää/kaksi yötä samassa telttapaikassa, jolloin jalka saisi tarvittaessa lepoa ja retkeilijä rentoutusta. Hatarahko suunnitelmani ja yksin liikkumisen vapaus johti kuitenkin epämääräiseen ja paikoin jopa hyvin angstiseen levottomuuteen.

AnnaPakkanen_Kiutakongas4

Kiutaköngäs ryskää kanjonista alas.

AnnaPakkanen_Kiutakongas

Kiutakönkään punahohtoiset kalliot.

AnnaPakkanen_Oulankajoki2

Oulankajoen lukemattomia rauhaisia mutkia.

Rykäisin rinkan selkääni Oulangan luontokeskuksen pihalla ja suuntasin kohti Kiutakönkään pauhuja. Pikainen kuohujen fiilistely ja hyvin nopeasti suurina joukkioina parveilevat lomalaiset pakottivat karkaamaan kairaan. Sain kävellä rauhassa ja kuvasin matkan varrella varmaan jokaisen Oulankajoen mutkan. Karttaan piirretyt komeat hiekkasärkät olivat kadonneet tulvivan veden alle. Maisemat rauhoittivat. Pian piti askelta vähäsen kiiruhtaa, kun takaa alkoi vyöryä tummia pilviä. Saisinko teltan pystyyn ennen sadetta? Huuh, puuh. Mitäs sitten jos en saisikaan. Aivanpa sama. Vaihdoin takaisin löntystelyyn ja mäntyjen, hiekkatörmien & jyrkänteiden ihailuun. Saavuin Ansakämpän autiotuvan pihapiiriin kuljettuani kevyet 8 km. Siihen olin ajatellut jääväni useaksi yöksi, Metsähallituksen luvan kalastusalue kun päättyi siihen. Telttapaikka löytyi vähän kauempaa kämpästä pienen etsinnän jälkeen hiekkaiselta tasamaalta joen vierestä. Keittelin iltaruoan ja suuntasin kalaan yläjuoksulle. Kartassa oli pienen pieniä liruja ylitettävänä, mutta maastossa ne osoittautuivatkin melko haasteelliseksi, vesi oli vieläkin todella korkealla. Saattoi metsän hengillä olla hauskaa katsellessaan viritelmiäni ja tekniikoita, joilla sain itseni lirujen yli.. Tulva hankaloitti kalastajanpuolikasta, hyviä apajia oli vaikea löytää. Kokeilin joka sortin perhoa, mutta joki pysyi hiljaisena. Metsästä kuului rysähdys ja ilta tummui. Hmm. Suuntasin takaisin leiriin todetakseni, että kämppään oli majoittunut joku, joka oli jättänyt koiransa haukkumaan pihalle (sääskiä vai yksinäisyyttään, tiedä häntä). Lähdin ylös törmälle kuvaamaan auringon hetkellisesti ilmaannuttua. Pian alkoi kuulua paksua Oulun murretta ja jokea lipui alas joukkio melojia. Kaiketi kirkkaat vaatteni loistivat kesäyössä kun kaukaa joelta kuului: “hei, tuolla on joku ihminen”. Kello oli jotain puolen yön paikkeilla. Aika mukavaa! Palasin teltalle ja vietin levottoman yön. Hiekka teltan alla oli vielä kosteaa tulvan jäljiltä, koira haukkui aamuun asti, parka, ja joelta nousi kylmää ilmaan pitäen uneni kevyenä ja katkonaisena heppoisessa makuupussissa.

AnnaPakkanen_Ansakamppa

Telttapaikka niemessä vasemmalla, aurinko ja melojat saapuivat seuraksi.

AnnaPakkanen_Oulankajoki

Kovat piippun ja bling blingiä jokeen, mutta ei..

AnnaPakkanen_kahvia

Gourmet-sumppia erämaassa suodattamalla!

AnnaPakkanen_Ansakamppa2

Heippa Ansakämpän törmä, me siirrytään jonnekin toiseen paikkaan ensi yöksi.

Aamulla ei tuntunut siltä, että paikka olisi toista yötä minua varten. Pakkasin rinkan hyvin epämääräisin ajatuksin etsiä telttapaikka jostain jo kulkemani reitin varrelta kulkiessani takaisin kohti Kiutaköngästä. Feng shuit eivät loksahtaneet kohdalleen missään joen mutkassa, tulvakin oli vienyt kaikki mahdollisuudet kahluuhousuttoman perhokalastajan päästä apajille. Keitin tuumaussumpit könkään pauhua katsellen. Oli todella lämmin, vaihdoin shortsit ja meinasin nukahtaa aurinkoon rinkka tyynynäni. Vaikka siinä oli hyvä lepäillä, ei tuntunut siltä, että siihen haluasi jäädä yöksi, joten jatkoin auton ohi yläjuoksulle. Kartan mukaan sieltä saattaisi löytyä hyviä kala- ja telttapaikkoja. Telttapaikka-suunnitelma osoittautui kelvottomaksi yksi toisensa jälkeen, milloin tulvivan veden, pari vuotta sitten riehuneen myrskyn tai minkä lie takia. Energiat olivat vähissä, levottomuus oli muuttunut epätoivon kiukuksi, kävelin raivolla useasti harhaan, mutta en itse huomannut tai suostu myöntämään kaikkea tätä. Hiski oli jo jonkin aikaa kulkenut vastahakoisesti perässäni. Sekin tiesi. Lopulta annoin periksi, kyyneleet valuivat ja pysähdyn keskelle metsää jonnekkin polkujen ulkopuolelle. Mitä minä täällä ryskään, miksi missään ei ole hyvä ja mitä hittoa teen täällä yksin?

AnnaPakkanen_Kiutakongas3

Leipäilyä ja pohtimista, Kiutaköngäs maisemana.

AnnaPakkanen_Kiutakongas2

Se tuli yhtäkkiä kesä!

AnnaPakkanen_telttapaikka

Kartassa tämä näytti ihan hyvältä telttapaikalta..

Teen reissuja yksin, koska kaikesta huolimatta nautin niistä. Osaksi omat reissuni ovat olosuhteiden pakkoa; aina ei löydy kaveria mukaan. Yksin vaeltaessa kokee kaiken voimakkaammin, käsittämättömän upeat huippuhetket tuntuvat huumaavan maagisilta, mutta synkät hetket ovatkin sitten monta piirua synkempiä kuin seurassa. Siinä piileekin itsekseen vaeltamisen viehätys; vahvoja kokemuksia ja tunteita. Voi tuijottaa maisemaa tai upota johonkin hetkeen juuri niin pitkäksi aikaa kun haluaa. Sitä huomaa kaikkea pienen pientäkin tai omissa ajatelmissaan ymmärtää elämän suuria kaaria. Mutta yksin vaeltamisen varjopuoli on se, että huonot vibat ottavat helposti vallan. Ei ole ketään kenen kanssa neuvotella suunnitelmista, fiiliksistä tai päätösten järkevyydestä. Samoja juttuja on puinut jo vuosia sitten Johanna Relaa.comin blogissaan.

Kun kyynelvirtani alkoi ehtyä, päätin suunnata takaisin polulle, join luontokeskuksen kahviosta ostamani Jaffan ja kävelin ainakin pari kilomeriä tuijottaen ainoastaan kenkieni kärkiä. Olin matkalla takaisin autolle tai jonnekkin, ehkä sinne missä ainoan kerran sen päivän aikana oli rauhallinen olo. Jaffa alkoi vaikuttamaan ja pysähdyin korkealle harjanteelle, missä aurinko siivilöityi mäntyjen välistä, tyyni järvi kimmelsi alhaalla ja polun vieressä oli komeita keloja. Tässä oli monta tuntia aiemmin ollut hyvä olo ja nyt tuntui siltä, että siihen voisi jäädä. Kansallispuiston säännöissä sanotaan, että leirityminen on sallittu vain niille osoitetuilla paikoilla, muutta koska en tekisi tulia, kello oli miljoona ja alla oli pienoinen henkilökohtainen kriisi, soin itselleni poikkeuksen. Päätin lopettaa synkkyyden ja mesomisen siihen paikkaan, pistin rinkan nojaamaan keloon ja lähdin alas järvelle “uimaan” eli pesemäät päivät hiet ja kiukut pois. Siinä taisi mennä talviturkkikin!

AnnaPakkanen_Talvilampi

Feng shuit oli kohdallaan ja teltta jäi tähän.

Aamulla heräsin sateen ropinaan ja aamupalan keittelyn jälkeen kuin ihmeestä sade lakkasi juuri sopivasti, että sain teltan pakattua. Pieni kävely autolle, kalapaikkatiedustelut luontokeskukselta ja käänsin Golfin keulan kohti Juumaa ja Kitkajokea. Kiinnostavin suositelluista kalapaikoista oli Harrisuvanto Pienen Karhunkierroksen varressa. Vettä tihutti koko päivän, mutta suositulla polulla oli rauhallista. Kiiruhdin askeleita, olin myöhään liikkeellä, illaksi oli vielä ehdittävä kotiin, mutta pian hiljainen ja sateinen kaira tasoitti askeleitani. Neljän kilometrin jälkeen Harrisuvannon riippusillan yli, pieni poikkeama polulta ja olin kosken niskalla. Vesi lipui tyynesti kohti kapeikkoa, jossa se kohisee koskena 3,5 km aina Pähkänänkalliolle asti. Parempien heittopaikkojen toivossa kiersin seuraavaan niemeen ja voi pojat mikä kalapaikka sieltä löytyikään! Jylhiä kallioita, erämaan kynttiläkuusia ja vinhasti s-mutkana virtaava joki, johon nousee kala rajan takaa Paanajärvestä. Miksi en tullut tänne heti! Uitin paria perhoa ja kolmatta virutin ulkokurvissa kun siiman päässä tuntui potkaisu. Välitön virne jämähti naamalleni. Sain kalan näköetäisyydelle jalkojeni juureen, taimen se oli, mutta se säikähti haavia ja pääsi irti. Rutkasti alamittainen se olikin, mutta ei haitannut. Se tunne kun onkeen nappaa kala on sanoin kuvaamaton. Kaikki harmitus, kiire ja huoli jäi siihen paikkaan. Jatkoin vielä hetken ja palasin kilometrin takaisin Harrisuvannon laavulle keittämään kahvia.

AnnaPakkanen_Hiski_riippusilta

Hiskin luotto riippusiltoihin on vähän horjuva. Tänään onneksi lepopäivä repun kantamisesta.

AnnaPakkanen_Piippukallio

Hiski katsoo maisemia Piippukalliolla.

AnnaPakkanen_Myllykoski

Myllykoskessa riittä vettä.

Harrisuvannon tyyntä vettä, vaahdon riekaleet kertovat kosken pauhusta.

Harrisuvannon tyyntä vettä, vaahdon riekaleet kertovat kosken pauhusta.

AnnaPakkanen_Harrisuvanto2

Värejä, tuoksuja ja fiilistä joka tallentui tarkasti muistiin. Harrisuvannon kosken niska.

AnnaPakkanen_Harrisuvanto5

Tähän kuulapäähän tarttui taimen!

AnnaPakkanen_Harrisuvanto3

Viehkeästi joki kiemurteli uomassaan, aivan hymy siitä levisi.

Napostelin eväiden syönnin päälle Hyvää makumaasta-karkkeja, nuotio rätisi ja savutti juuri sopivasti pitäen sääsket loitolla. Edessäni virtasi Kitkajoki tyynenä, mutta kuplat sen pinnalla kertoivat kuohuvasta matkasta. Sade piirsi rauhallisia rinkuloita veden pintaan. Metsässä naukui kuukkeli ja järripeipot sirittivät. Ketään ei näkynyt missään. Olin kulkenut Oulankaa ristiin rastiin kome päivää ja vasta siinä löysin hetken johon olisin voinut jäädä ikuisesti. Oli sunnuntai, kello oli ehkä jotain iltaseitsemän ja kahdeksan välillä. Ei ollut kiire mihinkään. Vaikka tiesin, että seuraavana aamuna pitäisi herätä klo 6:30, viemään auton huoltoon ja suunnata töihin. Näköjään kiireen taltuttamiseen ja rauhan löytymiseen tarvitaan joskus vähän enemmän työtä, mutta varmasti siksi se juuri tuntuukin niin makealta. Mutta onhan se välillä vähän työlästä kun sitä malttaa asettua vasta kauhea riehumisen jälkeen..

AnnaPakkanen_Karhunkierros

Tyyni lampi paluumatkalla.

Töitä pakerretaan vielä viikko ja sitten olisi neljä viikkoa päätoimista huitelua! Ensin suuntaan ehkä jonnekkin vähän pohjoisemmas, mahdollisesti maastopyöräilemään tai jalan jollekkin polulle tai sen ulkopuolelle, sitten etelärannikolle, suunnitelmissa ehkä yö autiotuvassa pienellä saarella ulkosaaristossa, sieltä takaisin pohjoiseen ja lopulta heinä-elokuun vaihteessa suunta kohti Pohjois-Ruotsia ja Abisko-Kebnekaise-Nikkaluokta-reittiä yllättävässä seurassa. Suunnitelmia on mutta, niillä on aina tapana vähän muokkaantua matkalla. Saapa siis nähdä mitä on luvassa tänne ensi kerralla!

Pysähtyneitä hetkiä toivottaen, 

Anna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s