Vähiin käy ennen kuin…

Normaali
AnnaPakkanen_Cosmiques3

Yksi parhaita hetkiä täällä, auringonlasku Cosmiquesin majan harjanteella. Kuva: Eino Kinnunen

 

Päiväni täällä unelmieni keskellä alkavat olla luetut. 5.4. pitäisi jo olla Rovaniemellä siirtelemässä laatikoita takaisin tyhjään kotiin, jos mielin saada itseni normaali-ihmisten ajatuksenjuoksuun ennen 7.4. töihin paluuta. Nythän olen henkisesti niin kaukana todellisesta elämänmenosta, että arkeen palaaminen saattaa ottaa tovin jos toisenkin. Ja kolahtaa varmasti vielä ikävällä soinnilla. En ole edelleenkään kyennyt laskemaan, koska pitäisi lähteä, että ehdin ajamaan ilman paniikkia Rovaniemelle asti ja siinä välissä vielä morjestamaan kotiväkeä Inkoossa. Mutta olen kuitenkin jo kyennyt jollain tapaa valmistautumaan täältä lähtemiseen. Lähinnä sillä ajatuksella, jonka mainitsin jo edellisessäkin kirjoituksessani, että Suomessa minulla on paremmat mahdollisuudet tervehtyä tästä ilmansaasteiden takia pahentuneen astman aiheuttamasta sairastelusta. Ja onpa sitä jotenkin laskufiiliksetkin menny, kun juuri mitään ei ole pystynyt tekemään. Yhden kokonaisen päivän käytin rakentavasti kettuuntumiseen aiheesta, mutta enpä sittemmin ole jaksanut nähdä vaivaa. Kun ei asia ärsyyntymällä mihinkään muutu. Tuulta päin vain!

Vajaa viikko sitten tein yhden mieleenpainuvimmista reissuista täällä. Retki oli lyhyt, eikä periaatteessa kovin haastava, mutta haasteita ja jännää oli silti kerrakseen. Aikomuksena oli lähteä viettämään yö 3613 metrin korkeuteen Refuge des Cosmiquesille. Hyviä ennusteita sai odotella ja rako löytyi pitkän tutkailun jälkeen, luvassa oli pääosin aurinkoista kahdelle peräkkäiselle päivälle tiistaista keskiviikkoon. Aamulla olikin kyllä kirkasta, mutta kaikki huiput näyttivät olevan liikkeellä tuulen riepotellessa lunta, odotettavissa siis pientä tuulenvirettä… Hissiyhtiön tiedotteen mukaan topissa oli tuulta 135 km/h. Suunnitelmaksi muodostui käydä ainakin katsomassa ylhäällä keliä. Hissin ala-asemalle päästyämme saimme kuulla, että hissi pyöri satunnaisesti, “only for one way alpinists”. Pääsisimme viimeisellä one-way kabiinilla neljältä ylös, mutta emme siis alas enää. Hmm. Haettiin kahvia ja sitten aurinkoon pohtimaan. Pitkän hermostuneen vitsailun jälkeen saatiin päätös ja lähdettiin ylös ajatuksella “nukutaan sitten vaikka Midin vessassa jos keli on aivan karmea”. Ylhäällä olikin sitten vastassa täysi sinkki ja karmea tuuli. Hetken aikaa palloiltiin ja yksi meistä näki siinä vaiheessa jo järkeväksi perääntyä, pääsi onneksi vielä huoltokabiinilla alas. Minä ja Eino jäätiin toiveikkaana odottamaan kelin aukeamista, valoisaa olisi vielä ehkä noin kaksi tuntia. Hirveästi ei näyttänyt pilvikerros ohentuvan ja alkoi jo pahasti näyttää siltä, että yö joudutaan viettämään yläasemalla reilusti pakkasen puolella ilman kunnon varusteita kun henkilökunta ajoi pois lämmitetyistä tiloista. Ilmeisesti säännöt yläasemalla yöpymisestä ovat tiukentuneet melko lailla. Alkoi jo kylmä hiki virrata, mihin soppaan sitä oli taas itsensä laittanut?! Viimeisellä toivioretkellä Cosmiquesin terassin ikkunalla keli käväisi auki, mutta meni taas sinkkiin. Juoksujalkaa Einon luo, nyt alas ja kaikki toivo siihen, että keli olisi alempana auki. Tuuli myrskysi harjanteen yli etelästä, näkyvyyttä oli ehkä 5-10 m ja olo oli todella hutera kun harjanteen aidat loppuivat.

AnnaPakkanen_Cosmiques7

Tuonne jonnekin pitäisi löytää tiensä. Midin arêtella.

 

Harkituin liikkein laitettiin jääraudat reppuun ja sukset jalkaan. Pientä selkeämpää hetkeä vahdaten päästiin pahimpien kumpareiden ohi ja railotkin ohitettiin kunnialla. Pian seistiin kallion seinän vieressä ja saatettiin hellittää jännittämästä, näkyvyyttä oli, vaikkakin tuulista, mutta määränpää näkyi. Ja vieläpä hyvin lähellä! Käsittämättömän komean auringonlaskun aikaan klo 18.19 noustiin majan harjanteelle 3613 metrissä. Sille illalle olisi sittenkin tarjolla lämpöä, ruokaa ja pehmeä peti. Mikä olo!

AnnaPakkanen_Cosmiques4

Määränpää, Cosmiquen maja näkyvissä, sittenkin!

AnnaPakkanen_Cosmiques6

Eino nousemassa viimeisiä metrejä majalle. Takani Aiguille du Midin huippu, nyt jo täysin kirkkaana.

 

Mutta olo muuntuikin pian vähän toisenlaiseksi. Seuraava yö meni kuumehoureisena ja aamulla oli fiilis sitä luokkaa, että mietin jo paljonkohan heko-kyyti maksaisi.. En jaksanut kuumeessa lähteä kunnolla kuvaamaan ainutkertaista auringonnousua vuorten keskellä. Se harmittaa vieläkin. Buranan ja aamupäivän levon avulla sain kuitenkin itseni tekohengitettyä melko hyvään kuntoon. Saatiin seuraa Jussista, Mariasta ja Anusta ja minäkin jaksoin laskea majalta pois kilometritolkulla jäätikköä ja kiivetä vielä aika monet portaat junalle. Pienestä retkestä tulikin aika suuri! Kaikesta huolimatta olin todella tyytyväinen, että lähdin. Ikimuistoinen oli se hetki kun seisoin köydessä, jääraudat jalassa majan harjanteella auringon kultaaman pilven vieressä. Olihan reissu!

AnnaPakkanen_Cosmiques2

Auringonnousu vuorilla joskus kuuden jälkeen.

AnnaPakkanen_Cosmiques

Ruuhkainen Glacier du Geant hiljaisena aamulla ennen ensimmäistäkään suksen jälkeä.

AnnaPakkanen_ValleeBlanche

Vallée Blanchella Geantin serakkien luona odotellaan taas yksi heko-pelastus. Kuva: Jussi Koiranen

Jossain vaiheessa loputonta sairastelua päätin, että kun en kerran tule täällä loppuaikana tervehtymään, niin tehdään sitten sitä mihin tässä kunnossa pystyy. Kotona ehdin sitten parantumaan ja itseasiassa siellä siihen on puhtaamman ilman ansiosta paremmat mahdollisuudetkin. Näin päätettyäni alettiin odotella Jussin ja Marian kanssa sopivaa sääikkunaa sateiden väliin ja maanantai-tiistai akselilta löytyi kohtuullista keliä. Niinpä auto käynnistyi maanantai-aamuna suuntana Sveitsi ja Grand Saint Bernardin luostari. Sinne olisi autolta helppo parin tunnin ja kuuden kilometrin skinnaus, siellä voi yöpyä ja mikä parasta, Hiski pääsisi myös mukaan. Sääikkunavahtailun takia (ja luostarin varauspuhelimen ollessa su-ma-aamu kiinni) emme saaneet huonetta varattua ja lähdettiin sitten tuurilla katsomaan löytyisikö sieltä yösijaa. Reitti oli hyvin helppo ja suosittu, paljon oli eläkeläisiä ja suuri koululaisporukka, mutta tässä kunnossa en juuri sen kovempiin suorituksiin olisi pystynytkään. Tukkoisuuden takia jopa viimeiset sadat metrit aiheuttivat astmaoireita, vaikka reitin päätepiste, luostari, oli vain 2473 metrin korkeudessa.

AnnaPakkanen_GransSaintBernard4

Matkalla Grand Saint Bernardin luostarille oli vielä kirkasta. Kuva: Jussi Koiranen

AnnaPakkanen_GransSaintBernard7

Meidän possujono. Mutkan takana luostari näkyi jo.

AnnaPakkanen_GransSaintBernard2

Perillä!

 

Sormet ristissä mentiin kysymään yösijaa ja onneksi Frederic lupasi meille huoneen. Hiskikin pääsi sisätiloihin portaikon alle, olisi kaiken alusvillan pudottaneelle naku-malamuutille tullut ulkona kylmä. Luostarissa oli jännä henki, aivan kuin eläisi Harry Potterin maailmassa salaisine käytävineen. Oikestaan se ei ollut luostari vaan kristillinen vierasmaja kirkkoineen ja katolisine vapaaehtoistyöntekijöineen. Sen vanhimmat osat ovat 1050-luvulta, luostari on toiminut vanhan Canterbury-Rooma -reitin majapaikkana pyhiinvaeltajille ja tärkeä osa sen historiaa on siellä aikanaan munkkien jalostama koirarotu bernhardinkoira. Kesällä sinne pääsee autolla ja vuosittain täällä käykin jopa 11000 vierailijaa. Tyytyväisiä oltiin kun saatiin vähän rauhallisempaan aikaan majailla, nautittiin vanhojen holvikaarikäytävien seesteisestä tunnelmasta, vaikka poikakoulun vuoristo-oppiviikkolaiset kirmailivatkin välillä edes takas rappusissa. Vähän houkutteli vielä illan päälle pieni retkeily alueeseen tutustuen, luostari kun sijaitsee aikanaan paljon ihmishenkiä vaatineen Combe des Mortsin, kuolemankurun, satulassa ja järven poikki noin parin sadan metrin päässä menee Italian ja Sveitsin raja. Mutta mielessä oli jo iltaruoka (luostarin aikataulujen mukaan täsmällisesti klo 19.15) ja olo oli sisällä lämpimässä jo kovin raukea. Monot ja kaikki ulkoilukamppeetkin olivat vielä litimärkiä. Laiskamatoja meistä tuli ja lähdettiinkin museoon sivistymään. Illallisella kaikki söivät saman pitkän pöydän ääressä ja sinne vain tuotiin isoja lihapatoja, joista keskenään sai annostella ja jakaa nälkäisyyden mukaan. Tietenkään missään ei ollut tietoa mitä syödään, ruoka vain ilmaantui pöytään. Illallisella ja aamupalalla tutustui paikan jänniin persooniin. Hajamielinen ja säheltävä (sekä hinteläksi mieheksi käsittämättömiä määriä syövä) katolinen professori Pariisista viihdytti aamupalalla. Päivä valkeni pahemman luokan sinkkiin ja lumisateeseen. Ohjelmassa ei siis ehkä ollutkaan mitään ylimääräistä kinkkausta hyvän laskun toivossa. Perusreitin 500 metrin korkeuserolla kuuden kilometrin matkalla takaisin autolle kun ei suuren suurta laskua saisi. Mutta käytiin melko sokkona Italian puolella ja skinnattiin takaisin luostarille hakemaan paluureittiläisille tarkoitettuja roskasäkkejä kyytiin.

AnnaPakkanen_GransSaintBernard5

Tuulten ja tuiskujen keskellä oli aivan toisenlainen maailma.

AnnaPakkanen_GransSaintBernard3

Hiski ja tavanomaiset möyrintätouhut. Pieni hiihtomutka Italian puolelle. Kuva: Jussi Koiranen

AnnaPakkanen_GransSaintBernard

Kevyttä yläpilveä matkalla autolle.

 

Autolla oltiin jo yhdeltätoista, joten päätettiin tehdä päivän päälle vielä retki Italian puolelle Aostaan. Siellä oli melkein aurinkoista ja +15 c. Minä kuljin kevytuntuvatakissa ja mietin miten ihmeessä sopeudun enää Rovaniemen kevätpakkasiin.. Mukaan tarttui kotiinviemisiksi komein ikinä näkemäni jättimäinen pääsiäislahja, mutta ei siitä sen enempää, ettei yllätys paljastu.

AnnaPakkanen_Aosta2

Maailmanmatkaaja Hiski Aostan kaduilla.

AnnaPakkanen_Aosta

Aostassa kukkii puut ja vajaa tunti sitten oltiin vielä sinkissä vuorilla…

 

Vähiin käy, ei ihan vielä ole leikit loppu. Until then, rock on!

Anna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s