Aurinkoa ja suomipyydaa

Normaali
AnnaPakkanen_Gaillands4

After climbing face. Kuva: Eino Kinnunen

 

Se on outo juttu, miten ihmismieli toimii. Kun lämpöä sekä auringonpaistetta riittää ja lumi sulaa kaikkialla, täyttää linnunlaulu ja kesäiset lajit mielen. Kun laskettavaa ei juuri ole kuin iltapäivisin pehmentyneissä rinteissä (ellei satu rakastamaan betonikumpareita ja suomipyydaa eli korppua), alkaa pääkoppa keksimään kaikenlaista uutta puuhaa. Pärrät pöristelevät kylillä, on voinut liikkua jo kovin kesäisessä varustuksessa ja olen jopa joutunut välillä luopumaan päähäni jumittuneesta Chamonix’n kansallisasusteesta eli piposta. Ulkona on voinut kiipeillä hihattomassa ja pojat jopa ilman paitaa. Pitkään jatkuneesta auringonpaisteesta kertoo myös jo naamani naurettava väri. En voi pitää mitään vaatteita, jossa kalkkunan värinen kaulani näkyy… Ja kaiken tämän keskellä on Italian Piemonteen tullut viime yönä metri lunta ja lisää tulee koko ajan, mutta jotenkin ei ole kuumotusta lähteä ajamaan lumen perässä. Tuntuu jopa oudolta ajatukselta näiden aurinkoisten ja korppuisten päivien jälkeen pölistellä puuteria. Vaikka nythän on vasta maaliskuu, talvi on vielä kesken! Mieli kun kääntyy seuraavaan vuodenaikaan, on vaikeaa päästä enää edelliseen takaisin.

AnnaPakkanen_LaChavanne

Vielä ei kunto riittänyt, että saisi hengästyä. Otetaan sitten iisisti. Kuva: Tuomas Aarrevuo

AnnaPakkanen_BanZag2

Zag -suksimerkin hauskat randokisat. Jollain osallistujalla oli irtokorvat, toisella vaaleanpunainen aamutakki. Onneksi ei kaikki ole niin vakavaa.

AnnaPakkanen_BanZag

”No boyfriends on a powder day”. Näillä suksilla puuterissa todellakin unohtaisin kaiken muun, olivatpahan hauskat testata!

AnnaPakkanen_Loriaz2

Toiset (kaikki muut) on kävellen ja me Marian kanssa, noh..

AnnaPakkanen_Loriaz

Pitkästä aikaa testaamassa keuhkojen toimintakykyä, matkalla Chalet de Loriazin majalle. Ja hyvin kesti! Kuva: Maria Metsä-Ketelä

AnnaPakkanen_Loriaz5

Hiski hetkeä ennen perinteistä laskua edeltävää idioottihepulia. Kuva: Maria Metsä-Ketelä

AnnaPakkanen_Loriaz3

Lonely rider sai hetken vapautta vuorilla.

AnnaPakkanen_Loriaz4

Ja sitten junaa odottaessa tuli väsy.

 

Olenko siis saanut laskea tarpeeksi kun kovin polte on ohitettu? Olenhan saanut jo tämän kauden aikana kurvailla vaikka missä, myös puuteria yltäkylläisen paljon, vaikka viimeaikoina lumesta ei ole ollut tietoakaan (kukaan ei edes muista koska on viimeksi tullut lunta). Laskupäiviä on tullut enemmän kuin koskaan aiemmin. Suurin stressi suorittamisesta on vaihtunut leppoisiin aurinkopäiviin, ei ole (enää) hullua tikkilistaa suoritettavana. Suuret suunnitelmat ovat pikkuhiljaa muuttuneet sairasteluni ja kelien takia. Saasteet ja poskiontelon- ja keuhkoputkentulehdus pitivät minut poissa retkiltä melkein 2,5 viikkoa. Astmani takia oireet pahenivat melkoisiksi ja jouduin jopa popsimaan kortisonikuurin, että henki alkoi taas kulkemaan. Jossain vaiheessa totesin, että ilmanlaadun takia olen näemmä täällä koko ajan enemmän tai vähemmän tukossa. Enkä suinkaan ole ainoa, taas on laskukavereiden joukossa lasarettia joka puolella laaksoa. Piti luopua suurista retkistä, lähteä reissuun vain jos tulee hetkellisesti raikkaampi olo, mutta toisaalta onpahan vähemmän stressiä. Kaikki mahdolliset reissut ovat plussaa. Ja siis stressihän on kuitenkin juuri se asia mitä täällä podetaan! Jos ei ole puuteristressiä, niin sitten on stressiä siitä kun sitä puuteria ei ole! On se rankkaa.

AnnaPakkanen_Midi

Sairastellessani menin Midille hakemaan raikkaampaa ilmaa. Ja siinä samalla iski myös kauan kadoksissa ollut piirustusinto.

 

Koko kroppani on tällä hetkellä järkytyksen tilassa uudesta tekemisestä eli kiipeilystä ja sairastelun jälkeisestä laskemisesta/retkeilystä. Parina päivänä olen käynyt kiipeilemässä ulkona Gaillandsin lähikallioilla ja viimeinen niitti lihasparoilleni oli pieni sisäboulderointisetti laskupäivän päälle. Kropasta löytyy nyt totaalisen jumissa olevia lihaksia, joiden en tiennyt olevan olemassakaan, ja aivan joka puolelta, myös keskivartalosta. On siis todettava, että kiipeily on kovin kokonaisvaltaista touhua! Onni on saada kiipeillä kokeneempien kanssa ja täällä todella taitavia kiipeilijöitä riittää. Eleettömästi paikalliset liidaavat köysiä ylös reittejä pitkin, joissa on tuskin havaittavia otteita. Mutta yllätinpä itsenikin kyllä monta kertaa. Toki tiukoissa paikossa köysi oli kovin tiukalla, lepäilin ja mietiskelin välillä, mutta Tuomaksen “hellän patistuksen” voimin puskin paljon pidemmälle kuin osasin arvatakaan. Pieni itsensä ylittäminen tuntuu aina yhtä hyvältä. Olen elämäni aikana ollut vain kolmesti kalliolla ja vähän enemmän sisäseinällä, eli kovin noviisi vielä olen. Mutta nyt valloillaan olevasta innostuksesta päätellen, voin melko takuuvarmasti sanoa, että ensi kesänä täältä ostetut uudet, oikeasti kiipeilykengiksi melko istuvat popot pääsevät kovaan käyttöön.

AnnaPakkanen_Gaillands5

Outoja ratkaisuja, mutta ylös mentiin. Kuva: Espanjalaisheppu

AnnaPakkanen_Gaillands3

Olihan se vähän lämmin! Tuomas ja Olli.

AnnaPakkanen_Gaillands2

Löytyi myös viileämpiä reittejä. Olivat ainakin Hiskin mieleen. Kuva: Eino Kinnunen

AnnaPakkanen_Gaillands

Tuomas tuumailee seiskan reitillä.

 

Vaikka täällä kovin keväistä jo onkin, en aio vielä antautua kesälle. Onhan pohjoiseen palatessani vielä talvi kesken (kaiketi?). Niinpä varasin juuri itselleni ja kahdelle muulle petipaikat Cosmiquesin majalta, Aiguille du Midin vierestä. Aion viettää yön 3613 metrin korkeudessa Ranskan suurimman jäätikön ympäröimänä! Pieni romantikko minussa haluaa tallentaa auringonlaskun vuorten huippujen tasalla. Tähän asti auringonlaskuja on voinut ihailla Chamonix’n synkeän Mordor-laakson pohjalta vain yläilmoissa siintävinä oransseina vuorenhuippuina. Pieni tikkilista minulla on silti ollut ja yö Cosmiquesilla on yksi niistä to do -asioista. Aikani täällä ei enää lisäänny, pääsiäisen jälkeen täytyy tämän sävyttyneen naaman näkyä toimistolla Rovaniemellä. Pitäisi oikeastaan kalkuloida jo lähtöpäiväkin, mutta nautitaanpa vielä tätä (epä)todelisuutta muutama viikko. On kuitenkin olemassa yksi syy miksi Suomeen on mukava palata: siellä voi hengittää.

AnnaPakkanen_saasteet

Tätä sitä täällä hengitellään, raikasta alppi-ilmaa.

 

P.s. Kun päätin, että lähden Cosmiquesin majalle, alkoi yleinen pöhinä Italiaan lähdöstä. Ja puuteristressihän siitä itsellekin tuli, en taida ehtiä kumpaankin. Parempi kun lähtee ylös vuorille wlanien äärestä rentoutumaan kaiken tämän stressin keskeltä. Huh!

A bientôt!

Anna

2 thoughts on “Aurinkoa ja suomipyydaa

  1. Tare

    Hei, oli ihan pakko kommentoida taas ja tsempata 🙂 Käy nyt ihmeessa siellä Piemonteen puolella, jos sellaisen läjän lunta antoi.. Tuleehan se mitta tietty lumestakin täyteen, mutta jo kotimatkalla harmittaa jos et kaikkia mahdollisuuksia käytä.

    Saako muuten ehdottaa, että laittasit oman topo-tyyppisen päiväkirjahässäkän reiteistä mitä oot laskenu tänne blogiin? Olis vaan iso apu, jos joskus tulis taas lähdettyä niille seuduille. Tällaiset ”toppturmaniat” on mitä herkullisimpia kahvituntiretkiä vuorille 🙂 Ja sinulla tää näppis on hallussa..

    Turvallisia laskuja!

    PS. Ei se ilma ole herkkua täällä raikkaassa kotosuomessakaan, kun riesana on mieletön katupöly.

    Tykkää

    • Viikonlopulle pitäs Monte Rosaan tulla lisää lunta. Jos ennusteet pitää paikkansa, lähdetään sinne. Kyllä puuterit pitää käydä laskemassa, jos siihen on mahis! Ja voin miettiä tuota topoa. Saatan kyllä reissun lopussa tehä sellasen kokoelmapostauksen, sopis siihen hyvin. Mitään hulluja retkiä en oo tehny, mutta kyllähän se seuraavia helpottais. Kiitos tsemeistä ja vinkeistä!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s