Vuoriarkea

Normaali
AnnaPakkanen_FWQ

Tarjoamalla ski patrolille kuoharia (oli samaan aikaan töissä Freeride World Qualifiers -kisassa), aloitti se armottoman kuvien räiskinnän. Kuva: Monsieur Ski Patrol

 

Reilu pari viikkoa on taas hujahtanut, eikä mitään normiasioita ole taaskaan saanut tehtyä, vaikka arki täällä on loppujen lopuksi hyvin strukturoitua. Laskupäivä alkaa edellisenä iltana kun viimeistään aletaan miettimään mitä keksitään seuraavalle päivälle. Katsotaan karttaa, luetaan vyöry- ja sääennusteita & opaskirjoja ja surffataan paikkoja netistä sekä mietitään porukkaa. Lunta ei ole satanut aikoihin, joten hyvän lumen löytäminen vaatii jo luovuutta. Viestejä sinkoilee, reppuja pakataan (tavarat vain skinnaukseen, vai myös jyrkempään nousuun vai kaikki kamat jäätikölle lähtiessä) ja toivon mukaan nukkumaan mennessä on seuraavan päivän suunnitelma selvä. Aamulla koira ulos (ja ehkä croisantit leipomosta), kahvia, aamupalaa, eväiden tekoa ja bussille (tai autolle). Päivä touhutaan jossain suksilla, joskus enemmän laskien, joskus lähinnä suksilla retkeillen tai kummallisista paikoista selviten. Joskus päivässä on vain yksi lasku, joskus vähän enemmän, mutta tässä lajissa ei oikeastaan laskujen määrällä tai pituudella ole väliä. Puhutaan yleensä vaan lumesta ja maisemista. Rinteet ovat lähinnä pakollisia siirtymäreittejä ja varsinkin nyt kun täällä on kuumin lomasesonki ja turisteja laakso pullollaan, välttelee rinteitä hyvin mielellään. Joskus, kun tuntuu ettei lasku suju, menen boostaamaan itsetuntoa paahtamalla rinnesuksilla höylättyä mäkeä (älkää olko huolissanne, hyvin harvoin kuitenkin). Illansuussa, noin 5-6 maissa ollaan kämpillä, ellei jumahdeta kylille tai aftereille. Sitten koira ulos, ellei ole ollut matkassa, märät kamat kuivumaan, suihkuun, päivän kuvien läpikäynti, kaikkia muualla olevia rasittava Facebook-päivitys, ruokaa ja sitten onkin seuraavan päivän suunnittelun aika. Eli kuten näette, ei mitenkään jää aikaa mihinkään ylimääräiseen, kuten pyykkien pesuun. Tai blogin päivittämiseen!

AnnaPakkanen_ValleeBlanche2

Entering Vallée Blanche

AnnaPakkanen_ValleeBlanche

Harri, Sanna, Tero ja Eino odottamassa hyviä tuulen kovettamia käännöksiä pikkusen sivussa Vallée Blanchen perusreitiltä.

AnnaPakkanen_Brevent

Tero ja ilmava suksi. Kuva: Tuomas Aarrevuo

AnnaPakkanen_Emosson2

Hiskillä jäähdytys käynnissä Eeron ylämäkiavustimen hommasta. Kuva: Terhi Nieminen

AnnaPakkanen_Emosson

Taivas aukeni juuri sopivasti, että porukka pääsi ihailemaan Lac d’Emossonin patoa.

AnnaPakkanen_Argentiere

Ihminen (Sanna) on pieni Argentièren jäätiköllä.

AnnaPakkanen_MidiMid3

Jotain väriä naamassa.. Kuva: Sanna Kauppinen

AnnaPakkanen_MidiMid2

Kehittelin Midin väliaseman laskusta itselleni mörön ja odotellessa tuo symboli ei auttanut asiaa..

AnnaPakkanen_MidiMid

Mutta väliasemaltahan löytyi gutaa!

 

Vaikka laskeminen alkoi edellisen, jo kovin kaukaiselta tuntuvan, järkyttävän dumpin jälkeen sujua, on silti menoni usein enemmän selviytymistä kuin täysillä surffaamista. Tiedän tekeväni asioita väärin ja siksi lasku tuntuu usein vaikealta, mutta koitan olla keskittymättä virheisiin. Jos sitä vain yrittää nauttia kaikesta laskemisesta, ehkäpä vähitellen rohkeus kasvaa ja suksi alkaa kääntyä niinkuin sen pitäisi. Siihen asti tupeloidaan metsissä ja vaihtelevilla lumiila, naureskellaan sitten pohjalla mitä sekoilua tuokin oli! Ja jännittävät paikat ovat joka kerta vähemmän jännittäviä. Konkreettisena esimerkkinä ensimmäisellä turistiretkelläni Midille, tuntui korkeus huimaavalta, pelkäsin, että tiputan vahingossa kaiken mitä käsissäni pidän (niinpä virittelin slingistä kännykän turvanarun!). Nyt kaiteen yli katsominen ei tunnu juuri miltään. Ja olen jopa alkanut haaveilla, että joskus kävelen/kiipeän Midiltä Cosmiquesin ilmavan harjanteen. Hui!

AnnaPakkanen_Col_de_Berard

Ensimmäinen kinkkaus kohti Col de Berardia. Tässä oli vähän jyrkempää, nousu Cols des Aig. Crochuesille.

AnnaPakkanen_Col_de_Berard2

Aurinko paistaa ja määränpää häämöttää, Col de Berard. Sannalla ja Ollilla virnuiluttaa.

AnnaPakkanen_Col_de_Berard3

Col de Berardin kapealla harjalla oli ruuhkaa. Tästä huis alas ja junalle.

AnnaPakkanen_Col_de_Berard4

Pattitilanne, rakastaako suksiaan vai..

 

Jätin juuri vajaan kolmen viikon laskukaverin Sannan lentokenttäkuljetukseen kotia kohti. Kylläpä vain kaksi ihmistä ja koira mahtui miniatyyriasuntooni sopuisasti, vähän piti vain organisoida ja kehittää toimintamallit. Ja olipa mukavaa, kun joka päivä oli laskukaveri, kun edellinen tuttavuus lähti omille teilleen jo aikaisemmin. Omaksi yllätykseksi alkaa hyvin erakoksi itseään luulevakin löytämään uusia tuttavuuksia. Ihan hyvä kun on sosiaalisia kavereita, kuten Sanna!

AnnaPakkanen_Tour3

Pientä kinkkaharjoitusta

AnnaPakkanen_Tour2

Vähän alkoi latu ja jyrkkyys helpotta

 

AnnaPakkanen_Tour6

Omia jälkiä Le Tourin yllä, Montagne de Peclereyn rinteillä.

 

AnnaPakkanen_Tour4

Pehmeä puuterikenttä, komea maisema, mutta aivan järkyttävät saasteet laaksossa.

AnnaPakkanen_Tour

Sannalla meni sormi suuhun kun etsittiin reittiä alas. Kylä näkyy alhaalla, mutta mäkeä ennen sitä ei..

AnnaPakkanen_Tour5

Löytyihän se turvallinen reitti sitten lopulta..

AnnaPakkanen_Tour_bowl3

Tuulen tuivertamaa Le Tourin takaista bowlia.

AnnaPakkanen_Tour_bowl2

Laskettiin Le Tourin taakse Sveitsiin ja pidettiin evästauko ulkomailla.

AnnaPakkanen_Tour_bowl

Sellainen leikkikenttä, että! Harmi vain, että tuulten ja huonon pohjansa ansiosta paikka on koko laakson pelätyin ja epästabiilein.

AnnaPakkanen_Montenvers

Hienosti syömässä Montenversissa. Sannalla tuli varpaista kylmä.

 

Laskupäivä ja Italian puuterit jäi tänään väliin kun röörit ovat totaalisen tukossa (karmeat laaksossa olevat ilmansaasteet vain pahentavat oloa). Laskuporukassa on riehunut sitkas ja toisilla jo vakavaksikin muuntunut flunssa. Minulla se ei kovin pahaksi ole äitynyt, sen verran että vähän hidastaa. Onneksi sitä on oppinut astmadiagnoosin myötä, että keuhkoperäiset jutut jää päälle, niin nätisti olen ottanut. Ihan oikeasti tällä kertaa. Syötiin leipälounas auringossa rinteiden kupeeessa ennen Sannan lähtöä ja tuli syyllinen ja levoton olo kun en ollut suksikamat päällä menossa takaisin mäkeen. Vierotusoireita! Tämä paikka sykkii ja hengittää laskemista ja kaikkea, mitä vuorilla voi tehdä. Ja kaikki täällä pitempiä aikoja viettävät, huokuvat intohimoa vuoria kohtaan. Sitä samaa intohimoa, minkä takia minä täällä olen. Huomaan nauttivani suunnattomasti siitä, että kenellekään ei tarvitse selittää, mitä järkeä on tuskailla melkein koko päivä jossain puskissa saamatta juuri laskun laskua. Because it’s just another great day on the mountains. 

AnnaPakkanen_Col_de_la_Youla_4

Privaatti kabiini meillä Courmayeurissa!

 

AnnaPakkanen_Col_de_la_Youla_5

Hissipoika kysyi Youlan yläasemaa kiinni laittaessaan takanamme, että ollaanko varmoja, että laskemme alas. Hmm.. Edessä traverse Col de la Youlalle ja pitkä, hieno lasku.

 

AnnaPakkanen_Col_de_la_Youla_3

Pieni ylämäkiosuus, Marialle ensimmäinen laatuaan!

AnnaPakkanen_Col_de_la_Youla_9

Tästä eteenpäin se olisi vain laskua! Kuva: Sanna Kauppinen

AnnaPakkanen_Col_de_la_Youla_6

Chamonix on ihan puhkilaskettu, mutta minkälaista lunta Italiasta löytyikään!

AnnaPakkanen_Col_de_la_Youla_2

Lumi oli pehmeää alas asti.

AnnaPakkanen_Col_de_la_Youla_7

Ja sitten kello oli miljoona, hissit kiinni ja auto vielä kovin kaukana. Siispä lykkimään. Kuva: Sanna Kauppinen

 

Anna

Ps. Äärimmäisen kuivakkaa ja aurinkoista on ollut, mutta luvassa toiveita jostain aivan muusta: Powder Alert

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s