Arki hoi, olen jättänyt sinut!

Normaali

 

AnnaPakkanen_Kai_Emosson3

Barrage d’Emosson. Hiski ja Kai padolla.

 

Kun arkisten asioiden hoito (laskujen maksu, sähköposteihin vastaaminen, pyykin pesu, mikä päivä tänään on) alkaa olla ylitsepääsemötäntä, tietää, että arki alkaa olla aika kaukainen asia. Piti siis oikein järjestää “office day”, olla laskematta päivä, jotta saa asiat hoidettua. Pyykkikone pyörii lopulta ja kaiketi nyt on siis keskiviikko.

AnnaPakkanen_Posettes

Maisemia jäärautakävelyretkeltä Aiguillettes des Posettesin rinteiltä.

AnnaPakkanen_Posettes_veistos

Paikallisen moottorisahataiteilijan veistospuisto.

AnnaPakkanen_Kai_Emosson2

Pientä puuhaa Hiskin siirtelyssä.

AnnaPakkanen_Emosson

Mutta kannatti kannella koiraa, mitkä maisemat! Kuva Kai Wheeler.

AnnaPakkanen_Emosson2

Yksikätinen pönöttäjä. Kuva Kai Wheeler.

AnnaPakkanen_Kai_Emosson

Virallinen koiranulkoiluttaja, Kai! Hiski antoi kiitokseksi hiihtohinauksen takaisin autolle.

 

Viimeisessä kirjoituksessa oli kovin tuulisia mietteitä, välillä oli hurjan hienoa, mutta toisaalta oli myös vähän liikaa miettimistä. Mutta kaiketi se oli kaikki tarkoitettu, jotta voisi nyt tuntua niin hienolta! Pääsin sijoiltaan mennyttä olkapäätä kuntouttaessani nauttimaan hienoista poluista, koskemattomasta lumesta ja rauhasta, joka ei Alpeilla aina ole itsestäänselvyys. Parhaita ‘kuntoutumispäiviä’ oli kun lähdettiin uuden kaverin, Kai Wheelerin kanssa Lac d’Emosson -järven padolle. Koko järvi sijaitsee Sveitsin puolella ja sinne kulkee tie Finhautin kylästä, joka on talvella tosin ylhäältä auraamatta. Auto saatiin Le Lèchèren kylään n. 1440 metrin korkeuteen ja siitä osin polkua, osin tietä kiivettiin padolle 1960 metriin, minä lumikengillä ja Kai huvin vuoksi suksilla. Näkymä padolla oli huikea. Kyseessä oli Sveitsin toiseksi suurin tekojärvi ja pudotusta kahteen suuntaan kaarevalla padon reunalta oli 200 metriä. Saimme tehdä omia jälkiä auringon ja vuorten vähitellen paljastuessa sumupilvien takaa. Jotenkin en olisi arvannut jonkun ihmisen tekevän olevan niin vaikuttavaa. Järven ympäri kulki tie/polku, jota lähdettiin tutkimaan. Se kulki osin pitkiäkin matkoja tunnelissa ja koska se oli talviteloilla ja suuret luukut suljettuna, tuotti hieman hankaluuksia päästä tikapuita pitkin porttien yli koiran kanssa.. Onneksi Hiski ymmärsi milloin oli parasta olla rimpuilematta ja portit ylitettiin. Oli hauskaa kulkea pimeässä tunnelissa jääpuikkoja väistellen auringon paistaessa jossain ulkona. Ja yhdellä oli sukset selässä! Takaisin pääsi laskemalla tietä/metsiä, jos oli sukset, autolla oltiin minun sinne ehtiessä lumikengillä juuri ennen pimeän tuloa. Näemmä Alpeilla voi talvella kokea kaikkea vaikuttavaa myös ilman suksia!

AnnaPakkanen_GM_Pendant

Suksilla taas, jo toista päivää!

AnnaPakkanen_dumppi

Ja se oli alkanut, the snowfall.

 

Jotenkin tuon patoretken innoittamana alkoi olkapää ja mieli tuntua jo melko hyvältä, joten päätin vähän kokeilla laskemista, vaikka se oli vielä oikeastaan kiellettyjen listalla. Lähdin laakson perälle Le Touriin testailemaan helppoja rinteitä huonossa näkyvyydessä, mieli oli hatarasta menosta huolimatta päivän päätteksi iloinen. Minulla oli taas tukka sekaisin laskupäivän jäljiltä, kummallisia asioita sitä jää kaipaamaan! Seuraavana päivänä taas nöyrästi (ja edellisen päivän puuhasteluista vaitonaisena) fysioteraupeutille kuulemaan, että käsi on parantunut todella hyvin. Siispä lisää mäkeä, vaikka vieläkin vähän ei sallittua. Ja eipä olisi paraneminen ja uskallus parempaan aikaan voinut tulla. Alpeilla alkoi neljän vuorokauden lumisateet ja minä pääsin nauttimaan niistä! Ensimmäinen puuteripäivä oli melkoista sekoilua, varoin kättä, enkä uskaltanut/osannut laskea syvässä lumessa. En ollut koskaan nähnyt niin paljon lunta! Mutta vähitellen Kain rohkaisuilla ja loistavilla laskulinjavinkeillä alkoi elämä suksilla taas sujua. Jiihaa-huudot kuuluivat yhä tiheämpään ja kestovirne liimautui kasvoille. Mitä riemua!

AnnaPakkanen_Lognan_refuge

”Miten niin oli hyvä laskupäivä ja kaakaossa oli rommia?” Kuva Sanna Kauppinen.

 

Kun lumipyry puuteripäivinä vei kaiken näkyvyyden, löytyi uusi suosikkiravintolani Lognanin refuge, rinteistä sivussa oleva keidas. Sakean sinkin keskellä olimme ainoita ja hyvin palveltuja asiakkaita. Musiikki oli loistavaa, välillä rastapäinen kokki soitti kitaraa viinin maistelun ohessa, joskus ennen metsään suuntaamista saimme ilmaiset päärynäviinashotit menoa pehmentämään. Kolme päivää snorkkelia laskettuamme liittyi seuraan vielä uusi miniatyyriasuntoni kämppis Sanna ja laaksoon tuli myös kourallinen muitakin tuttuja laskuseuraksi. Eilen refugella käydessäni, porukkana siis minä, Sanna ja Tuomas, tuli viimeksimainitulle pyyntö keittiön ikkunasta: “don’t leave me alone here, give me one of them!”. Mutta tällä kertaa jäi refugen pitäjä ilman seuraa kun porukka painui metsään pehmeää etsimään.. 🙂

AnnaPakkanen_Sanna

Sannan lumianalyysi.

AnnaPakkanen_GM_puuteri2

What, what, hissipyydaa ja vielä osin koskematonta! Kuva Sanna Kauppinen.

AnnaPakkanen_suksen_paikkaus

Hauskuudella on hintansa. Kuva Sanna Kauppinen.

AnnaPakkanen_GM_puuteri

Kuvaa varten suksi piti kaivaa esille..

 

Olin siis laskenut neljä päivää putkeen upottavinta puuteria missä ikinä olin ollut ja vielä kahtena seuraavanakin päivänä löysin pehmeää kun Grand Montetsin huippuhissi avattiin ja jäätikön lumet saivat pöllytystä. Vietin seitsemän päivää putkeen samalla töppyrällä, mutta ei kyllästymisestä ollut tietoakaan! Usko omaan laskemiseen on kasvanut ja kauan vellonut epätoivo alkaa olla enää välillä vieraileva tähti. Naisella mieli muuttuu, näemmä!

AnnaPakkanen_Argentiere_glacier

Voi tätä riemua, jäätikköä, lunta, aurinkoa! Voiko enää hehkuttaa enempää? Kuva Sanna Kauppinen.

 

Eilen käytiin Argentièren jäätiköllä, katseltiin sen valtavuutta, sen reunalla olevaa refugea ja lähellä olevia kuluaareja. Jäätikkö ei näyttänytkään enää niin suurelta möröltä ja näin refugea kohti kulkevan urankin. Sinne minä vielä menen! Lumet vain ovat täällä tällä hetkellä todella epästabiileja. Pohjat ovat sokeria ja oppaat ja ski patrolitkin vähän ymmällään lumen käyttäytymisesta ja koska se asettuu. Hienoja paikkoja ja lunta riittäisi, ja nyt myös vähäsen jopa rohkeutta, mutta mitään retkiä ei oikein vielä voi tehdä. Ei siis voi muuta kuin nauttia pian tulevista aurinkoisista päivistä ja huolehtia uskottavan kausilaislookin päivittämisestä kasvoille!

Täältä tähän. Ei voi valittaa!

Anna

 

PS. Työkavereiden kommentti typeriin hehkutuksiini:

10436160_10205931886362152_4024719059222307600_n

Kuva Sanna Kauppinen + Seven-1 office edit.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s