Bring it on!

Normaali
AnnaPakkanen_HiskiPyhalla

Hiski haistelee uusia tuulia Pyhällä. Hetkeä ennen rinteissä kaikuvaa ulvontakonserttia.

 

Viimeisiä viedään. Auto jo on osin pakattu, vielä yksi yö pohjoisessa ja suuri matkani alkakoon. Lähden jouluksi lapsuuden maisemiin Inkoon metsiin ja vuoden vaihtuessa starttaan kohti uusia seikkailuja. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kyydissä vuorille on itseni ja suuren rojumäärän lisäksi vain koirani Hiski, kyytiläiseni ei päässytkään. Mutta eipä sitä tiedä, vielä voivat suunnitelmat muuttua. Kuten ne muuttuivat reilu viikko sitten kun sain kuulla, että minulla on astma. Oikea diagnoosi on rasitusastma, mutta kuulemma se on yksi ja sama sairaus, joka tulee olemaan matkassani lopun ikää.

Kova kolaus oli todeta, että en ole enää ”perusterve”. Meinasi kyllä synkentää. Ja vielä kun oli nillkaleikkauksen vuosipäivä ja samassa sairaalassa, pisti perin mietteliääksi. Mutta jo samana päivänä pohdiskelin, että olivatko asiat sittenkään niin pahasti. Otin ensimmäiset suihkaukset lääkettä ja salilla tuntui, että olisin jaksanut soutulaitteella vaikka hamaan tulevaisuuteen asti, ei juuri edes hengästyttänyt!

Olen elänyt koko elämäni kuvitellen, että kaikilla on samoja tuntemuksia. Minulla nyt vain ei ole tarpeeksi hyvä kunto, hengitystekniikkani on huono ja että minun pitää vain treenata enemmän. Rankentaessani treeniä vain pahensin oireita ja masennuin, kun kunto ei parantunut. Kroppani on aina lämmennyt hitaasti, treenin/lenkin/reissun alussa kunto on aina tuntunut loppuvan ennen kuin olen edes päässyt kunnolla vauhtiin. Syke on noussut helposti korkealle ja sen pitäminen korkealla on ollut vaikeaa. En saa kunnolla henkeä, maailma on alkanut sumentumaan ja on ollut pakko pudottaa vauhti kolmannekseen tai käy huonosti. Norjassa viime keväänä 1400 korkeuserometrin Tomasrennan-kurun kinkkasin ylös sukset selässä sisulla, kurkkua viilsi kuin raastinraudalla olisi revitty, yskitti, hengitykseen piti toden teolla keskittyä, vauhti oli etanamaista mutta kovempaa jos olisin mennyt, olisi taju lähtenyt. Silti ajattelin, että eteenpäin, tämä vaatii vain minulta jatkossa enemmän treeniä, samalta se varmasti muistakin huonokuntoisista tuntuu. Alhaalla sain karmean yskäkohtauksen, kuten aina pitkän rasituksen päälle, mutta olinhan yskinyt joka aamu jo pari vuotta, ei mitään uutta siis.

Kun Keskussairaalassa tehdyn histamiinikokeen jälkeen oloni kurkussa ja keuhkoissa oli täysin sama kuin Tomasrennanin jäljiltä, alkoivat epäilykseni luulosairaudesta kadota. Koin myös pienen ahaa-elämyksen kun Lapin keskussairaalan keuhkopolin hoitajan sanoi puhalluskokeita minulla teettäessään, että taidan olla hyvässä kunnossa kun hengitystekniikkani kuin urheilijalla. Mitä ihmettä, vuosikausia olen hokenut itselleni täysin päinvastaista.. Nähtäväksi siis jää mikä superurheilija minusta vielä oikealla lääkityksellä tuleekaan! Kovan testipaikan olen ainakin itselleni valinnut, vuoriston ohuen ilman.

Ja vuorista puheenollen. Vuori vuori. Tulevaa reissua niille vuorille on valmisteltu jo pieni ikuisuus. Töitä on tullut paiskittua, on kerätty rahaa minimaalisen pienistä virroista, menetetty yöunia ja käyty jopa pohtimassa elämän perusasioita tässä välillä. Joskun olen miettinyt, ei itseasiassa kovin kauan sitten, että haluanko sittenkään lähteä. Tekemistä on ollut vielä niin valtavasti, oli suuria projekteja, mitkä piti saada valmiiksi joskus yön tunteina ja pakkausrumba ynnä muut vielä tehtävät asiat tuntuivat ylitsepääsemmättömän suurilta. Rauhoittava hirsitaloelämä kuitenkin pisti asioita perspektiiviin, heitin hiivattiin kaiken minkä saattoi jättää tekemättä ja kaikki alkoi järjestyä kuin itsekseen. Nyt reissuun mukaan tulevat viimeiset tavarat ovat jo ovensuussa nyssäköissään, lumiketjuja on testattu kylänraitilla ja suksiboksi on sinetöity lumikenkineen & monoineen liinalla. Kaikki alkaa olla reilassa, mitä ihmettä! Epäilykset reissuun lähtemisestä ovat tiessään. Vaikka alkutalven räpiköimiseni rinteessä ovat olleet masentavia ja olen miettinyt tuleeko laskemisesta enää ikinä mitään, en jaksa sitä nyt murehtia. Eiköhän kolmessa kuukaudessa ole aikaa katsoa tuleeko räpiköimisestä mitään. Mukana on neljänlaiset sukset, myös sellaiset, joilla pääsee tasamaata, jos sellainen sattuu huvittamaan. Vaikka kaikkea on tapahtunut tässä välillä, on sisälläni nyt erityisen vahvana se sama virne kuin on ollut siitä lähtien kun idean sain pari vuotta sitten. Mikä onnenpekka olenkaan kun pääsen reissuun!

AnnaPakkanen_ketjut

Mitkä laitokset nämäkin, mutta kaiketi perillä tarpeelliset.

 

AnnaPakkanen_Tapionkyla

Normaali näky herätessä Tapionkylän viikonloppuaamuun

 

Olen siis elänyt joulukuun evakossa kotoani ystävieni takkahuoneessa vanhassa hirsitalossa. Eloni kaamosaikaan kaukana kaupungin valoista on ollut rauhoittavaa ja rentoa aikaa, kaikesta kiireestä huolimatta. Yhtäkkiä ympärilläni on joka päivä ihmisiä. Vitsiä väännettiin milloin mistäkin, usein parhaat naurut saatiin siitä kun joku sanoi väsyneenä jonkun sanan vähän väärin ja koko kööristä tuli kerta heitolla ilkkuva apinalauma. Ruokaa tehtiin yhdessä ja kaikenlaisia askareissa jelpittiin puolin ja toisin. Ja parasta on, että kaikki saattoivat olla pitkiäkin aikoja ihan hiljaa puuhaten omiaan omissa huoneissaan. Yhdessä itsekseen. Suuri ilon aihe on ollut myös se, että talon pihasta on voinut lähteä koiran kanssa suoraan potkukelkalla tai suksilla metsään, jossa kattona on loputon tähtitaivas ja seurana lumiset, hiljaiset puut. Oma rivitalonpätkäni on jostain syystä alkanut tuntumaan vieraalta. En ole siellä mainittavasti koskaan viihtynytkään. Se on keskellä kaikkea hälinää, mutta silti sieltä puuttuu elämä.. Suurella kiitollisuudella kaikesta, Jenni & Matti!

AnnaPakkanen_Kuoksajarventiella

Räjähdysaltis hetki; kotiin vain 2,5 km, päivän eväshetki käsillä ja potkuri hetken ilman kuskia..

 

Mutta vielä on pari nyssäkkää suljettavana, joten hellurei Rollo, nähdään heti 7.4.2015!

Joulun ihmisiä ja iloista hyörinää odottaen & reissuvirneestä muikeana,

Anna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s